On aika pimeää. Ikkunoiden vieressä häämöttää pyykkiteline. Ulkoa tulee hieman valoa, sillä huorilla on meneillään paras työaika: värikkäät lamput heijastuvat vastpäisen talon ikkunoista. Burki tuhisee omassa nurkkauksessan, johon ei ole ovea vaan pelkkä aukko. Kun katson toisen ikkunan vasempaan laitaan, näen tietokoneeni ompun kuultelevan ikkulalasista takaisin. Kasvoja ei oikeastaan näy, mutta tiedän että katson suoraan itseeni. Se on tavallaan pelottavaa: minua tarkkaillaan ikkunasta. (jaa, nyt muistan katsoa myös taaksepäin: siellähän voisi olla kuka tahansa. onneksi on vain avoin ovi ja david bowie, jotka odottavat minua nukkumaan.)
Tänään on kirjantekoyö, sillä koko päivänä en ajatellut kirjaa hetken päläystä. Kirjoitan kommentteja tekstivuorelta: "urban development activities under regulatory controls" ja "navigational canal through a siphon" (mikä hitto on siphon?)
Tänään on torstai, tai oikeastaan perjantai, ja ensi viikon perjantaiksi varasimme ajan painoon. Silloin kaikki sivut ovat valmiita, niiden pitää olla, ja minä ja Annabel voimme kiittää, kumartaa ja ostaa oman kirjamme painosta. Se maksaa 110 frangia, aika kallis kirjaksi. Ja tässähän on huomioitu jo opiskelija-alennus. Onko minulla edes varaa omiin teoksiini? Mitä jos kummitätikin haluaa kopion?
ajattelen kummitätiä, yritän valita ketä heistä, ja huomaan että aika kuluu. Tänään on aika mennä nukkumaan. Grete pyytää vielä mua berniin skypn välityksellä, mutta en kyllä mene. "Annabel would kill me", vastaan. Sen sijaan haluaisin Valsiin viikon päästä, kun kirja on jo leivottu. Vuokraisin auton poolista johon liityin, pakkaisin Anssin ja sopivat muut matkalaiset ja ajelisin etelä-itään. Se olisi ehdoton viimeinen teko ennen joulua. Voisinkohan?
