Automatka Valsiin Sveitsin ensimmäisinä päivinä. Lainattiin Anssin kanssa auto, ja ajettiin ylös vuorille.

Ylhäällä Andermatissa käännyttiin kohti itää, mutta vuoristotien paikalla oli valtava lumikinos. Kysyttiin kioskista: "Oberalppass on aina toukokuuhun asti suljettu. Teidän pitää ajaa etelään."

Yritettiin vielä junaa, mutta se ajoi neljän tunnin välein ja maksoi hurjasti. Niinpä palasimme alas serpentiiniteitä, huristimme Gotthard-tunnelia etelään kohti Bellinzonaa. Aikaa kului, Valsissa pitäisi olla viimeistään neljältä. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pääsimme kääntymään kohti itää, mutta tämäkin tie oli avoinna vain päivisin. Pimeän tultua puomit sen päissä laskettiin, jottei kukaan suistuisi lumiselta ja pimeältä tieltä. Anssia väsytti, ja aiemmasta päätöksestä huolimatta sen piti luovuttaa; mä ajoin.

Selvittiin lumisilta teiltä ennen sulkemisaikaa, ja otettiin vielä riski: ennen Valsia ajettiin Zumthorin kappeliin vuorikylä Sumvigtissä. Ehdittiin.

Teo kutsui mut tammikuussa Geneveen, viime tapaamisesta oli neljä vuotta. Teo oli edelleenkin ihan sopiva.

Geneven päivien jälkeen saavuttiin Teon isän mökille Valais'n Val d'Hérémenceen. Quatre Vallées:n rinneravintolat heijastavat kauniisti.

Teon isä ja Béa huolsivat meitä täydellisesti mökillä.Mökki oli isän rakentama, iltaisin tutkittiin Peter Zumthor-kirjoja joita isä etsi kaapeistaan.

...kun palasin Genevestä ja vuorilta, Lautturi oli tullut Zürichiin.

Juuri ennen Sandran ja Casparin lähtöä takaisin Tanskaan lähdettiin kelkkaretkellä Bergüniin, Euroopan pisimmälle kelkkareitille.

tuli pimeä, kun vedetiin kelkkoja ylös kuuden kilometrin reittiä. Vuorihämy valaisi kuitenki tarpeeksi.

Harri tuli juuri ennen koulun alkua. Päätettiin pitää harri-kierros Zürichissä: kaikki arkkitehtuuri mitä ei olla vielä nähty. Letzigrund

Zürichin asuntoarkkitehtuuria, tässä James

päätettiin päivä Lautturin lempikahvila "cakefriends" issä. ("parasta täällä on nuoret äidit")

Minä ja Grete Lucan tupareissa, juuri ennen kun muovia alettiin paistaa uunissa.

Noora tuli helmikuun lopulla. Käytiin yhdessä Zürichin huipulla Uetlibergillä, Michelen lempivuorella.

Ostin synttärijuhlia varten uuden vanhan tuolin Brockenhausista.

Sain Studio Baselin gangiltä lahjaksi polaroid-kameran! Synttärinä otettiin kuusi kuvaa, Anssille tein yhden ja kolme odottavat vielä kamerassa.

Studio kokoontuu keskiviikkoisin skissaamaan Zürichin kirkkoja.Wasserkirchen aamuna Bastian astui sattumalta sisään ja tunnisti mut punaisesta hatusta

Bastian kotikadulla. Istuttiin Zähringerissä kahvilla kolme tuntia, illalla B oli jo kadonnut Saksaan.

Baselin Fasnacht maaliskuun alkupäivinä. Maa oli täynnä paperisilppua ja kaikki asukkaat naamioituneet. Käveltiin kaupungin läpi oudossa tunnelmassa.

Infrastruktuuriekskursio ETH:n prof Stalderin kanssa. Aloitettiin kotoa: Zürichissä moottoritie on rakennettu Sihl-kanavan ylle tilan puutteessa.

Sveitsin Raili Pietilä taisteli 60-luvulla Zürichin keskustan pikateitä vastaan, mutta hävisi Sihlin kattamisen.

Ajettiin etelään. Autobahn pohjoisesta Alppien läpi Luganoon oli tunneleineen ja viadukteineen 1960.luvun megaprojekti.

Moottoritien arkkitehti Rino Tami oli suunnitellut betonisia suolavarastoja sen varrelle.

Motelli Piccadilly oli saari Autobahnin keskellä. Pois pääsi vain moottoritien ramppia.

Pato Locarnon lähellä. Vesi johdetaan Alpeilta etelään keinotekoisia uomia pitkin ja pudotetaan, öisin osa pumpataan ylös, pudotetaan, taas.

Verzascan pato: 220 korkea ja 35 metriä paksu betoniseinä, joka on padonnut valtavan järven pohjoispuolelleen.

Tästä Bond hyppäsi. Me käytiin vielä syvemmällä, turbiiniluolassa joen alla.

Giornico, kuivuneen joen kylä

Anssi skissaa Rino Tamia

Näkymä Luganojärven yli kohti Campionea. Kylän keskelle oli rakennettu jättimötikkä, "sähkölaitos?" -grete kysyi. Euroopan suurin kasino, Botta 2004.

... illalla tehtiin retki kasinolle. Päästiin sisälle vain kolmeen ikkunattomaan pelikerrokseen, mutta ulkokautta kiivettiin hirviön katolle.