20081129
20081124
corbu piilossa
Makaan perjantaina kokoamallani Grankulla-futonilla ja kirjoitan oudoimmassa mahdollisessa asennossa; selälläni, tietokone kiilattuna kohotetun polven ja rintakehän väliin. En jaksa enää köyristellä istumassa sängyn laidalla. Olen piirtnyt sinistä liian pitkään.
Lauantaina Annabel joutui tekemään töitä yksin, koska karkasin. A tuli Baselista, käytiin katsomassa Zürichin arkkitehtuuria ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa, vaikka mä asun Zürichissä.
Oli myrsky, puoliksi lunta ja puoliksi kovaa vettä, ehkä rakeita. Calatravan kirjaston, aseman ja möbelmessen jälkeen lähdimme vielä rantaan Casinon puistoon, koska siellä piti olla Corbusierin paviljonki. En ollut koskaan nähnyt kuvaa rakennuksesta, ja muistelin, että jonkinlaisia värikkäitä levyveistoksia oli rannalla, kun viimeksi käveltiin sitä pitkin Marien kanssa neljä vuotta sitten.
Sanoin Anssille, että paviljongit ovat varmaan tosi pieniä. Että niihin ei varmaan pääse edes suojaan, koska niissä ei varmaan ole kattoakaan. Että halutaanko edes mennä tässä myrskyssä? Tuskin mitään kummempaa nähtävää.
Mentiin. Narkkareita ja paljon tuulta tuli vastaan. Kun tultiin rantaan, ajattelin tähystää rantaviivaa, josko Casinoa näkyisi maamerkkinä; käänsin pääni itään ja edessäni kohosi valtavana Corbun Heidi Weber Haus. „Nyt kyllä jekutit mua“, sanoi A.
Heidi Weber Hausin malli oli Jesperon ryhmän ensimmäinen koulutyö! Se oli ensimmäisiä asioita, joita Simppa opettaa arkkitehtuurista. Ja Hausin katolla seisoi kuin seisoikin modulor-ukkeli muistuttamassa meitä Jussi Partasesta. En tosiaan tiennyt sen olevan täällä. Naureskelimme vähän Hausille, kiersimme sitä, muttemme päässeet enää sisään, koska rakennuksessa on liian pienet patterit ja liikaa ikkunoita talviaukioloon.
Sunnuntaina tein töitä, niinkuin tänäänkin. Piirsin sinisiä ja virheitä läikkiä Kolkatan kartalle, juhlin välillä Burkin synttäriä pienillä suklailla ja kuuntelin Hot Chipiä Loviisan kunniaksi. Tänään pakerrus on ohi, ja kohtaan tutkimusparini Annabelin tietokonelabrassa. Valmistaudun kovaan taistoon grafiikoideni puolesta. Annabelinkin on parasta valmistautua.
Tiedetään molemmat, että taisto johtaa parhaaseen lopputulokseen.
Lauantaina Annabel joutui tekemään töitä yksin, koska karkasin. A tuli Baselista, käytiin katsomassa Zürichin arkkitehtuuria ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa, vaikka mä asun Zürichissä.
Oli myrsky, puoliksi lunta ja puoliksi kovaa vettä, ehkä rakeita. Calatravan kirjaston, aseman ja möbelmessen jälkeen lähdimme vielä rantaan Casinon puistoon, koska siellä piti olla Corbusierin paviljonki. En ollut koskaan nähnyt kuvaa rakennuksesta, ja muistelin, että jonkinlaisia värikkäitä levyveistoksia oli rannalla, kun viimeksi käveltiin sitä pitkin Marien kanssa neljä vuotta sitten.
Sanoin Anssille, että paviljongit ovat varmaan tosi pieniä. Että niihin ei varmaan pääse edes suojaan, koska niissä ei varmaan ole kattoakaan. Että halutaanko edes mennä tässä myrskyssä? Tuskin mitään kummempaa nähtävää.
Mentiin. Narkkareita ja paljon tuulta tuli vastaan. Kun tultiin rantaan, ajattelin tähystää rantaviivaa, josko Casinoa näkyisi maamerkkinä; käänsin pääni itään ja edessäni kohosi valtavana Corbun Heidi Weber Haus. „Nyt kyllä jekutit mua“, sanoi A.
Heidi Weber Hausin malli oli Jesperon ryhmän ensimmäinen koulutyö! Se oli ensimmäisiä asioita, joita Simppa opettaa arkkitehtuurista. Ja Hausin katolla seisoi kuin seisoikin modulor-ukkeli muistuttamassa meitä Jussi Partasesta. En tosiaan tiennyt sen olevan täällä. Naureskelimme vähän Hausille, kiersimme sitä, muttemme päässeet enää sisään, koska rakennuksessa on liian pienet patterit ja liikaa ikkunoita talviaukioloon.
Sunnuntaina tein töitä, niinkuin tänäänkin. Piirsin sinisiä ja virheitä läikkiä Kolkatan kartalle, juhlin välillä Burkin synttäriä pienillä suklailla ja kuuntelin Hot Chipiä Loviisan kunniaksi. Tänään pakerrus on ohi, ja kohtaan tutkimusparini Annabelin tietokonelabrassa. Valmistaudun kovaan taistoon grafiikoideni puolesta. Annabelinkin on parasta valmistautua.
Tiedetään molemmat, että taisto johtaa parhaaseen lopputulokseen.
20081109
india
hitto, en jaksa kirjoittaa intiasta. menkää katsomaan facebookin kuvakavalkadi!
http://www.facebook.com/photo.php?pid=1619204&id=747751059&ref=mf
allaolevassa kollaasissa (C/g.soosalu) greten tunnelmat eiliseltä luzernista. Gretellä ei ollut kameraa...
http://www.facebook.com/photo.php?pid=1619204&id=747751059&ref=mf
allaolevassa kollaasissa (C/g.soosalu) greten tunnelmat eiliseltä luzernista. Gretellä ei ollut kameraa...
Subscribe to:
Posts (Atom)