intia! hui hai on takana päin.
Kaksi viikkoa sitten paketoin sirjan junaan baselista ja valmistelin lähtöä Kolkataan. Sirja tuli sattumalta pahimpaan aikaan: luulin töiden olevan jo ohi, kun studio basel ilmoitti haluavansa laatimieni kolkata-kirjan sivujen lisäksi diaesityksen kaupungin infrastruktuurista. Minulla oli aikaa lauantaiaamusta keskiviikkoaamuun, jolloin esitys pidettäisiin herroille h & dem. Päättelin, että koska Sirjan tulo oli tiedossa aiemmin ja se tapahtuu harvemmin, sen täytyy olla edellä tärkeysjärjestyksessä.
Sirja saapui lauantaiaamuna. Nukuin edeltävänä yönä puolitoista tuntia palautettuani ensimmäisen työni ja heräsin, kun Suomen-kone oli juuri laskeutumassa. Onneksi zürichin lentokenttä on muutaman minuutin junamatkan päässä keskustasta, ja minä olen aivan keskustassa: kiirehdin lähes ajoissa pelastamaan Sirjan puheliaalta liikemieheltä, joka oli luvannut saattaa siskon perille.
Viikonloppu oli ylellistä aikaa. Michelle kutsui meidät uuteen asuntoonsa Josefstrasselle, jolla oli aina halunnut asua. M intoili uudesta mansikkapaidastaan, johon oli kuluttanut viimeiset rahansa. Minä ja Sirja olimme kierrelleet aamupäivän Bürkliplatzin kirpputorilla löytämättä mitään sen kummempaa, edes pientä aarrelipastoa huoneeseeni. Myöhemmin Sirja tosin osti kauniin vihreän takin, mutta rahat eivät olleet vaarassa loppua, päin vastoin: Sirja kustansi minulle ruokatarvikkeita, joilla selvisin Intiaan lähtöön asti. Äiti ja isä saivat kuittikokoelman kotiinpaluun jälkeen.
Näin Zürichin ensi kertaa matkalaisen silmin, kun Sirja tuli käymään. Kiireistä huolimatta innostuin lukemaan NY Timesin matkablogia ja kaupunkioppaita, jotka kertoivat uuden kotikaupunkini underground-klubeista, secondhand-aarreaitoista ja parhaista vaellusreiteistä. En ollut nähnyt näistä mitään: undergroud-elämäni rajoittui Helsinki-klubin ulkopuolelta tarkasteluun sekä satunnaiseen kirpparidiskoon ratahalleilla. Olin käynyt Bürkliplatzilla ja Josefstrassella käytettyjen tavaroiden paratiiseissa, mutta minulla oli aina kiire löytää jokin tarvekalu Brockenhausista tai hoppu virastoon.
Sirjan kanssa tein tulevaisuuttani koskevan päätöksen. Teimme tutkimusvierailun Vorwerkiin, teollisuuskommuuniin, sillä olin saanut edellisellä viikolla kutsun muuttaa takaisin kun Sandra lähtee. Valitsimme ajankohdaksi sunnuntaibrunssin, ja kävi ilmi, että vain Sandra ja Andreas olisivat paikalla. Olin iloinen: vaikka Sirja ei nyt näkisikään wg:n elämää arkisellaan, voisin jutella Sandran kanssa puoluettomasti halliasunnon hyvistä ja huonoista puolista.
Teimme runsaimman brunssin, jonka olen tavannut. Caspar oli saanut matkalaukullisen kaurahiutaleita tanskalaisilta kavereiltaan, joten keitimme puuroa. Minä ja Sirja toimme kokonaisen brunssin ainekset, samoin Sandra ja Andreas, ja lisäksi Benin aamupalatarvikkeet olivat yhä tarjolla. Jo vierailun alkuhetkinä tiesin, etten muuttaisi takaisin. Benin lähtö näkyi Vorwerkissa: pöytä oli paossa keittiön puolella, keittiötarvikkeet kadonneet Benin mukana, tavarat hujan hajan ja syksyinen viima pyrki sisään. Meillä oli kotoisaa brussin ääressä, mutta olimme kaikki saapuneet samalla ovenavauksella: muutoin Vorwerk on viikonloppuisin tyhjä ja vilpoinen. En juuri kysellyt hyvistä ja huonoista puolista, puhuimme mieluummin Ruotsin kuninkaasta ja kauniista Japanin paviljongista. Sandra tiesi kysymättä, mitä päättäisin.
Lähetin Ursinalle päätökseni sähköpostilla Sirjan lähdettyä, ja sain vastauksena kutsun seuraaviin jameihin.
Hienoin kokemus Sirjan kanssa oli Seebad Enge. Olin ajatellut, että kiireisenä iltana Sirja voisi käydä hieronnassa jossakin lähellä samalla kun puurran kotona. Kun tutkin tarjontaa, löysin järvikylpylä Engen: www.tonttu.ch. En aluksi ymmärtänyt yhteyttä tonttuihin, mutta innostuin valokuvista: sauna kelluu vedessä ja on valaistu kuin paraskin disko! Ehdotin iltasaunaa Sirjalle, ja varasimme myös hieronnat sunnuntai-illaksi.
Kävi ilmi, että kelluva ja kaunis Seebad on suomalaisuuden mekka Zürichissa. Www-tonttu ei suinkaan ole sattumaa vaan viittaus saunatonttuun, jokainen kyltti on käännetty suomeksi ja lauantaisin seebad pitää vihta-teemailtoja. Olimme hurmaantuneita. Seebad oli yhtä aikaa huvittava ja ällistyttävän kaunis paikka. Tunnelma oli irrallinen kaupungin muodollisesta kiireestä: lapset ja aikuiset tepastelivat alasti puulaitureilla atriumaltaan suojissa saunaan, altaaseen, pikkubaariin ja takaisin. Emme lopulta menneet uimaan nuhaisina, mutta istuin pitkään terassilla katselemassa keinuvia jollia ja kaupungin valoraitaa. Tänne tulisin takaisin.
Sirja lähti pakettina Baselista, ja minä palasin valmistelemaan esitystäni. Làhdimme Anssin kanssa vielä illalla kiipeilemään - en keksinyt kummempaa tekemistä enää seitsemän jälkeen. Olin valmis etuajassa! Tullessamme kotiin löysin hassun tietokirjasen Anssin kadulta divarin edestä: "Kampf um das Wasser" ("mein Kampf", ajattelin - minulla ja Annabelilla on aiheena Kolkatan vesi). Siitä tiesin, että esityksestä ja koko tutkimusruljanssista tulisi hauskaa. Otin kirjasen mukaani, se oli selvästi tarkoitettu minulle.
JH piti vesiesityksestä. Lauantaiaamuna lähdimme Kolkataan. Siitä nukuttuani.
