Kurssimarkkinat alkoivat puolitoista viikkoa sitten.
Ilmoittautuminen muille kuin studiokursseille on käynnissä koko ensimmäisen kuukauden. Kriittinen opiskelijamassa palloilee luennolta toiselle vertaillen opettajien karismaa, tämänvuotisia luentovierailijoita, tehtäviä ja opintopisteiden määriä. Hillun mukana, koska en halua joutua huonommille kursseille kuin muut.
Minulla on sentään joitakin etuja: voin valita rusinat ja kermat kursseista, sillä en tarvitse niiden opintopisteitä! ha!
Haahuilu ETH Hönggerbergin auditorioissa on tuottanut mielenkiintoisia tuloksia. Alla kaksi poimintaa: low-ex -tekniikkaa maisemaluokassa ja robottikurssi. Low-ex on se palanen, joka TKK:n arkkitehtuuriopinnoista puuttuu! Hieno lyhenne kätkee kokeellisen rakennusfysiikan kurssin, jolla käytetään työkaluina erilaisia building performance -laskureita omien harjoitustöiden todellisen kulutuksen (hinnan, lämpötalouden, kuljetuskustannusten, päästöjen) laskemiseksi. Ohjelmia kehitetään samalla, ja tavoitteena on luoda arkkitehtikunnan ja -koulutuksen käyttöön helppo työkalu jolla ymmärtää kestävän rakentamisen realiteetit. whuu! Kurssi on vaativa, mutta onneksi ryhmäni on sveitsiläisen kunnianhimon kärkeä: Arend ja Alex vaativat ja tuottavat varmasti vain parasta.
Robottikurssi on oikeastaan huijausta, jätin sen. Se oli liian vaikea. Robottikurssin vetäjä on alla kuvattu veijari. Veijari aloitti ensimmäisen luentosession kaivelemalla laboratorion kaapeita erikokoisia robotteja ja sensorilevyjä, kertomalla epäonnistuneista mutta joskus vielä menestyvistä robotiikkakokeistaan ja haromalla ilmaa käsillään. Ensimmäisen tunnin aikana veijari ei maininnut mitään arkkitehtuuriin liittyvää, ja ainakin kolmasosa opiskelijoista pakeni tänä aikana ovenraosta käytävään. Minä ja Grete istuimme sitkeästi labrassa, ja tunnin jälkeen veijari totesikin: "mm, nämähän olivat tietysti vain minun lelujani. Te voitte sitten tehdä omia arkkitehti-juttujanne, kunhan kerrotte ajoissa montako sensoria tarvitaan!" Yritin osallistua kurssille tarkkailijana, mutta veijari sanoi, että kyllä minun pitää itse rakennella. Harkitsin vakavasti, mutta kilpaileva kurssi kaupunkiutopian ohjelmoinnista vei voiton. Veijaria en silti unohda!
Luulen nyt päätyneeni tarkkaan valituille, kaupunkipainotteisille kursseille. (Rakennan Zürichistä Delftiä, hyvin tuloksin!) Hollantilaisen kaupunkigurun Kees Christiaansen luennot eivät ole tuottaneet pettymystä! Toivon saavani enemmänkin maistiaisia Christiaansesta, sillä harkitsen häntä kevään studio-senseiksi. Tommi, Keesin suomalainen assari, täytyy vielä haastatella - vakoilin jo kerran tutkijahuoneen hyllyjen välistä.
Olen kotiutumassa et-huippuyliopistoon. Pyörällä päästäni, varmana että mokaan jotakin, mutta varmempana että jotain opinkin.
