Olen alkanut valvoa öisin. Palaan Suomen rytmiin, hiljalleen. Eilen tutkin junia Venetsiaan, tiistain ensimmäiset tunnit kokosin paniikissa indesign-esitystä välikritiikkiin; sunnuntaina istuin ensimmäistä iltaa Rauatin kanssa ja lauantain kukuin Martinilla Baselissa. Sitä edeltävinä iltoina oli juhlat, jos jotkin, yleensä turhahkot.
Yö Zürichissä on rauhallinen: aivan kuin Helsingissä. Mikään liikenneväline ei kulje kello yhden jälkeen (siksi lainasin pyörän gretelle viime perjantaina kello 3:30). Keskellä yötä voi käyskennellä tyhjillä kaduilla ja tutkia milloin mihinkin kahlittuja pyöriä. Kun ohittaa pienen rakennustyömaan, roskalavalta voi poimia hyvän laudanpalan. Kanavalla ei ole ketään, edes vakiohumalaisia, vaan puusilta natisee yksin keskikaupungin yössä. Jos sataa, voi istua kalliin briossikahvilan autiolle terassille odottamaan parempaa iskuhetkeä.
Viime viikolla sain harjoitusta yösuunnistuksessa. Tällä viikolla en pääse kokeilemaan, sillä ostin meille eräänä öistä junaliput Venetsiaan. A ilmestyy paikalle huomenna.
