Ylhäällä Andermatissa käännyttiin kohti itää, mutta vuoristotien paikalla oli valtava lumikinos. Kysyttiin kioskista: "Oberalppass on aina toukokuuhun asti suljettu. Teidän pitää ajaa etelään."
Yritettiin vielä junaa, mutta se ajoi neljän tunnin välein ja maksoi hurjasti. Niinpä palasimme alas serpentiiniteitä, huristimme Gotthard-tunnelia etelään kohti Bellinzonaa. Aikaa kului, Valsissa pitäisi olla viimeistään neljältä. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pääsimme kääntymään kohti itää, mutta tämäkin tie oli avoinna vain päivisin. Pimeän tultua puomit sen päissä laskettiin, jottei kukaan suistuisi lumiselta ja pimeältä tieltä. Anssia väsytti, ja aiemmasta päätöksestä huolimatta sen piti luovuttaa; mä ajoin.
